Inkerin lippu on yhtä vanha kuin Suomen lippu. Heinäkuussa 1919 Lempaalaan Kirjasaloon perustettiin niin sanottu Pohjois-Inkerin rykmentti. Siihen kuuluivat kapinalliset inkeriläistalonpojat, jotka ase kädessä vastustivat bolshevikkien elintarvikkeiden luovutuspakkoa, ”kansallisaktivistit” Suomesta sekä tavalliset onnenonkijat kuten rykmentin päällikkö tsaarin armeijassa palvellut suomensuomalainen Yrjö Elfvengren. Rykmentti tarvitsi oman lippunsa ja sen on piirtänyt kapteeni Haapakoski. Hän otti pohjoismaiden liput mallina ja käytti Inkerin vaakunan historialliset värit. Inkerin lipun keltaisessa kentässä on punaisella reunustettu sininen risti. Lippu on selvästi onnistunut ja inkerinsuomalaiset ottivat sen vähitelleen omaksi kansallislipuksi. 8. syyskuuta 1919 tämä lippu siunattiin Kirjasalossa ja tätä päivää voi pitää Inkerin lipun syntymäpivänä. Rykmentin ensimmäisenä lipunkantajana oli inkerinsuomalainen sotilas Aatami Kämpäs. Sinipunakeltainen Inkerin lippu liehui Kirjasalossa 5:en joulukuuta 1920 saakka kunnes Tarton rauhasopimuksen ehtojen mukaan rykmentti joutui vetäytymään pois ja Kirjasaloon astui Punarmeija.
Kirjasalossa ommellun lipun kohtalo oli mutkikas. Suomeen tultuaan siitä huolehti entisen rykmentin kirjuri inkerinsuomalainen Reino Vesikko, sitten lippu sijoitettiin Inkerin Liiton tiloihin. Silloin toiminut Inkerin Liitto perustettiin Suomessa v. 1922 ja se lopetettiin ”Neuvostoliiton vastaisena järjestönä” vuonna 1944. 26. marraskuuta 1944 Reino Vesikko astui Inkerin Liiton tyhjään toimistoon ja näki seinässä ilman huoltoa jääneen lipun. Hän heti otti sen mukaan ja keväällä 1945, kun Suomessa asioista päätti Zhdanovin johtama valvontakomissio, pakeni sen kanssa Ruotsiin. Ruotsiin joutui pakenemaan noin 5 tuhatta inkerinsuomalaista ja vuodesta 1947 alkaen he ovat järjestäneet siellä inkerinsuomalaiset kesäjuhlat. Vuoden 1949 kesäjuhliin tuli osallistumaan Reino Vesikko ja toi juhlille hänen pelastamansa Inkerin lipun. Ruotsi oli 40-luvun lopussa ainoana maana, jossa vapaasti liehui kansallislippumme. Kun juhlien päätyttyä se otettiin pois tangosta, lippua katsomaan tuli eräs vanhus, hän tarkasti lippua ja löysi heti K.I. kangaspirkan. Ääneen hän kyseli yleisöltä tietääkö se mitä nämä kirjaimet tarkoittavat ja vastausta odottamatta sanoi – Kirjasalo. Inkeri. Tuo vanhus oli itse Aatami Kämpäs ja pirkka oli hänen tekemä! Näin lipun aluperäisyys äkkiä todettiin.
Vuonna 1949 R.Vesikko palasi Suomeen mutta varmuuden vuoksi jätti omistamansa lipun Ruotsin Inkeri-liiton aktiville Matti Randefeltille (Pylsylle). 50 vuotta Matti on säilyttänyt lipun puhänä esineenä. Ollessani vuonna 1994 Matti Randefeltin kylässä Örebrossa minäkin sain koskea tähän historialliseen lippuun. 10. kesäkuuta 1999 monien inkeriläisten sotaveteraanien läsnäollessa legendaarinen lippu juhlallisesti luovutettiin Helsingin sotamuseoon.
Koti-Inkeriin keltainen ristilippumme palasi vasta vuonna 1989. Inkerin Liiton aktiivit siunasivat Suomessa ommellun Inkerin lipun Kupanitsan kirkon raunioissa 14. toukokuuta 1989. Siunauksen toimitti diakoni Arvo Survo. Ensimmäisen kerran lippu nostettiin salkoon laskiaijuhilla 1989 Skuoritsassa. Kelton juhannusjuhlilla 1989 sitä tervehtivät jo tuhannet inkerinsuomalaiset.
Nykyään 85-vuotias lippumme, noin 380 vuotta vanha Inkerin vaakuna ja vuonna 1888 sävelletty Nouse Inkeri kansallislaulu toimivat inkerinsuomalaisten kansallissymbooleina koko maailmassa.

Wladimir Kokko